Pelastuskoiratoiminta Laviinikoe IPO-R RH-L V

Ensimmäinen koe Pepin kanssa. Minulle täysin uusi laji vaikka vähän lumitreeniä onkin tehty. Peppi on herkkä ja herkästi reagoiva koira, joka reagoi minun (ja myös muiden) tunteisiin ja käytökseen. Koira, joka on vielä epävarma omasta osaamisestaan mutta haluaa tehdä kun se osaa ja on varma mitä tehdään. Koira, jonka kanssa on kuitenkin helppo mennä minne vain. Peppi on opettanut minulle todella paljon herkkyydestä, epävarmuuden sietämisestä, palkitsemisesta ja erityisesti koiran lukemisesta. Peppi on koira, jonka kanssa on helppoa ja todella kivaa treenata niitä asioita jotka se jo osaa ja se tietää mitä tehdään. Jos Peppi on epävarma suorituksesta, se hidastuu. Tämä on aina minulle merkki siitä että se ehkä tarvitsee apua. Nämä hidastelut on minun vaikea itse hyväksyä ja kun koira lamaantuu minäkin lamaannun. 

Kokeeseen me kuitenkin lähdettiin selättämään jännitystä ja pitämään hauskaa.

Ja nyt siis kerron tarkemmin RH-L eli laviinikokeesta ja erityisesti V eli soveltuvuus- tai esikokeesta johon osallistuimme Pepin kanssa maaliskuussa 2024 Levillä.

Upeat kuvat on ottanut Mihkel Rikas - hänen kuviaan on nähtävillä ainakin hänen facebook-sivulla.

Aamulla papereiden ja sirun tarkistuksessa ilmeni yllättäen ettei Pepiltä löytynyt sirua. Ei mistään. Minulle todettiin ettei me voida osallistua mutta tehdään tämä etsintä osio ja sitten joutuu lähteä hakemaan uuden sirun eläinlääkäriltä. Tämä aiheutti vähän ylimääräistä hämmennystä enkä minä saanut koottua itseäni tarpeeksi etsintää varten. Vaikka itse etsintä tehtävä oli lyhyt ja helppo, huomasi koirasta etten minä saanut itseäni kasaan ollakseni riittävästi koiran tukena. Peppi suoritti tehtävän kuitenkin helposti mutta pistemenetyksiä tuli vähän vaisusta kaivamisesta ja etsimisestä. Kokeessa koira pitää kutsua pois maalimieheltä (eli lumiluolasta) ja käskeä odottaa kun ohjaaja haastattelee maalimiehen. Peppi odotti hienosti ja tehtävä oli suoritettu muutamassa minuutissa.  

Tässä välissä meillä oli B-luokan koirien etsinnät ja minä olin siellä peittelemässä maalimiehiä koska apukäsiä oli rajallisesti. Kirsi soitti tällä välin Kittilään eläinlääkärille ja kertoi tilanteen (Kiitos <3). Eläinlääkäri lupasi ottaa meidät vastaan ennen puolta päivää. Kävimme eläinlääkärissä, Peppi sai uuden sirun ja me saimme jatkaa koetta. Oli kyllä tuuria että sirun toimimattomuus tai olemattomuus paljastui tässä! Jos olisimme olleet jossain muussa kokeessa ei sirun hakeminen olisi todennäköisesti onnistunut edes. Siru siis saattaa lakata toimimasta tai elimistö saattaa työntää sen ulos. Kannattaakin siis aina rokotuksien yhteydessä esimerkiksi pyytää eläinlääkäriä tarkistamaan siru ja ehkäpä ennen koettakin tarkistuttaa siru jossain. 

Tottelevaisuus- ja ketteryysosiot

Koska meillä on hiukan haasteita tottiksen osalta Pepin kanssa (mm. mielentila, vire ja osaamisen taso), halusin vain että koiralla on mahdollista onnistua tehtävissä ilman paineita väärin tekemisestä tai siitä että koira joutuu liian vaikeaan tilanteeseen. Tiesin, että tulen antamaan ylimääräisiä apuja ja käskyjä. Arvelin myös että voin joutua jättämään jonkun liikkeen kesken jos näyttäisi siltä että se on Pepille liian hankala. Ja nämä kaikki tapahtui kokeessa. Koiran ehdoilla mentiin. Muistuttelin itseäni että tämä on vain maksullinen treeni ja treenikaveri Riitta sanoikin hyvin ennen leiriä että raakileen kanssahan sinne olet menossa. Se oli totta. En voi odottaa muuta kuin että me tehdään se mitä osataan näissä häiriöissä ja tässä tilanteessa. 

Me aloitettiin ensin seuraamisliikkeellä. Tämä tehtiin hihnassa ja kaavio on sama kuin esimerkiksi käyttäytymiskokeessa (BH). Seuraamisesta jatkettiin henkilöryhmään. Tämä osa on vähän erilainen kuin kansallisissa kokeissa; ryhmä liikkuu ja siinä on sekä uros- että narttukoirat. Tiesin että tämä on Pepille haastava ja se ei halunnut ottaa perusasentoa. Muistampa ensi kerralla aloittaa vähän kauempaa. Sanoin Pepille että tästä kyllä selvitään ja se meni ihan mallikkaasti lopulta. Vähän jännitti ja eikä seuraaminen ollut millään lailla priimaa, mutta löysällä hihnalla tuli vähän takaviistossa välillä mutta paikoin pystyi ottamaan oikein hyvän kontaktinkin. 

Kolmes liike oli liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo. Maahan menoon tarvitsi kaksi käskyä mutta muuten liike meni oikein hyvin.  

Neljäs liike oli asennon vaihdokset pöydällä. Pöytä on n. 60 cm korkeudella ja n. 10 metrin etäisyydellä. Peppi lähti pöydälle hyvin. Ensin sinne pitää jäädä seisomaan n. 3 sekunnin ajaksi. Sitten istuminen ja maahanmeno ja lopuksi taas noustava seisomaan. Viimeistä seisomista Peppi ei jostain syystä tehnyt vaikka se on ollut vahvana liikkeenä meillä kyllä aikaisemmin. Kaikki liikkeet loppuvat ja alkavat perusasennosta – niin myös tämä liike. 

Viides liike oli kantaminen. Ei myöskään Pepin lempiliikkeitä. Edellispäivänä harjoiteltiin virallisen kantajan kanssa ja vähän meinasi koiralla hätä tulla. Onneksi illalla saatiin Jonnan kanssa kuitenkin vähän rentoutettua koiraa sylissä olemiseen. Liikkeessä koira hyppäytetään tasolle josta ohjaaja nostaa koiran ja kantaa n. 10 metriä toiselle kantajalle, antaa hänelle koiran ja kantaja kantaa koiraa n. 10 metriä ja laskee koiran maahan. Tässä luokassa ohjaaja saa kävellä koiran ja kantajan vierellä sekä jutella koiralle. Koiran tulisi olla rauhallinen ja rento, hännän tulee olla vapaana. Liike meni kuitenkin ihan ok ilman suurempia pyristelyjä laskuvaiheessakaan.

Tämä on jännä asia, koska Peppi pääsääntöisesti tykkää kaikista ihmisistä, mutta kantaminen on jostain syystä epämiellyttävää. Se ei myöskään pidä siitä kun minä kannan. Mutta lisätään treenilistalle tämäkin :)

Viimeinen liike tässä osiossa oli koiran lähettäminen repuille. Reput sijaitsivat etuviistossa 40 metrin päässä lähetyspaikasta ja toisistaan. Oikeanpuoleinen reppu oli meidän kannalta hankalassa suunnassa sillä lähetyspaikalta katsottaessa repun takana oli henkilöryhmä ja siihen kuuluvat koirat. Arvelin että tuo reppu on hankala vaikka harjoituksissa reput olivat löytyneet hyvin ja Peppi oli mennyt niille ilosesti. Koska tässä luokassa saa itse päättää kummalle repulle lähettää ensin valitsin vasemman puoleisen. Onneksi tässä vaiheessa minulla jo raksutti aivoissakin jotain ja pystyin tehdä näin hyvän päätöksen sekä koiran että pisteiden kannalta :D. Peppi meni repulle hienosti, odotti rauhassa seuraavaa käskyä ja kun käskin toiselle repulle, lähti Peppi taaksepäin. Koitin vielä uudella käskyllä mutta koira ei ollut tulossa oikeanpuoleiselle repulle. Enkä minä halunnut tästäkään mitään suurempaa ongelmaa tehdä niin jätimme tehtävän siihen. Kutsuin koiran luokse ja perusasentoon.

Seuraavaksi menimme paikkamakuuseen. Tämä minua jännitti ehkä eniten sillä häiriötreenit olivat jääneet vähäiseksi. Koira jäi vinoon mutta oli rennon oloinen ja levollinen. Paikkamakuussa saa olla koiraa kohti ja sainkin vähän nyökyteltyä hyväksyen koiralle – lähinnä varmaan itseäni rauhoitellakseni :D. Ohjaaja osallistuu myös yhtenä jäsenenä henkilöryhmään. Eipä ollut sellaistakaan tullut harjoiteltua, mutta ei näkynyt haittaavan! Paikkamakuu kestää neljän ensimmäisen liikkeen, eli seuraamisen, henkilöryhmän, maahanmeno-luoksetulon ja asennon vaihdosten ajan. Eli tämä liike meni odotuksiani paremmin.

Siinäpä oli ensimmäinen osio! Olemassa oleviin haasteisiimme nähden tämä meni kuitenkin hyvin ja Peppi oli hyväntuulinen ja rento. Erityisen iloinen olen siitä että sain pidettyä oman mieleni positiivisena ja muistin sosiaalisen palkan ja kehumisen liikkeiden välissä.  

Tottelevaisuusosion jälkeen meillä oli parin tunnin tauko. Peppi onneksi viihtyy autossa hyvin ja nukkuu. On muuten todella hyvä piirre osata levätä paikassa kuin paikassa. Sitten meillä oli vielä pari tehtävää, joista ensimmäisessä koiran piti seurata suksilla tai lumikengillä liikkuvan ohjaajan takana syvässä lumessa (following ski tracks in deep snow) n. 150 metriä. Ura oli tehty jo valmiiksi ja sitä ehdittiin edellisenä päivänä kerran harjoitella – totesin tuolloin että näkyy osaavan :D Ollaan harjoiteltu tielläkin takana kulkemista joten tämä oli helpompi kuin leveällä tiellä takana kulkeminen. Vain yhdessä kohdassa nousi polulta pois kun alueelle ilmaantuneita laskijoita hätisteltiin kovaäänisesti pois.

Viimeinen tehtävä oli kuljetus moottorikelkan kyydissä. Tätä ei päästy viikolla harjoittelemaan mutta oltiin käyty edellisellä viikolla mönkijän kyydissä - ei sinnepäinkään sama asia mutta pärisevä ja liikkuva laite sai kelvata. Kiitos Akille tästä! Liikkeessä koira joko hyppää ensin kyytiin ja omistaja sitten tai toisinpäin. Minä päätin mennä itse ensin ja Peppi odotti nätisti omaa vuoroaan ja kun sai luvan hyppäsi innokkaana kyytiin. Asettelin koiraa jalkojeni väliin jotta saan pidettyä siitä kiinni. Liikkeelle lähtiessä Peppi halusi kuitenkin kääntyä minua päin joten siitä tuli luultavasti muutamia miinuspisteitä. Siinä me sitten loppumatka (ehkä pari sataa metriä) istuskeltiin nenät vastakkain kelkan kyydissä upeissa Levin maisemissa. Tämäkin on hyvä muistaa että koira haluaa olla minua vasten, ei selin minuun. Koirasta saa ja täytyykin pitää kiinni. Poistulo meni myös hyvin, nousin itse ensin ja kutsuin sitten koiran perusasentoon. Tämäkin perusasento pitää muistaa ottaa vähän kauenpana kulkuvälineestä kuin mitä sen nyt tein, sillä vähän koira jäi taakse perusasennossa. 

 Paljon hyödyllisiä taitoja oli onnistuttu harjoittelemaan tietämättä miten paljon niistä olisi hyötyä tässäkin kokeessa! Esimerkiksi odottaminen paikassa kuin paikassa, takana käveleminen, kyytiin hyppääminen.. Myös ohitustilanteiden tukitaidoista oli tällä(kin) reissulla hyötyä! Auto on ollut Pepille pienestä pitäen ensisijaisesti lepopaikka.

Siihen nähden että leirille pääsy ja kokeeseen ilmoittautuminen varmistuivat vasta vähän reilu pari viikkoa ennen varsinaista ajankohtaa täytyy sanoa että kaikki meni yli odotusten. Olen ylpeä tuosta pienestä kaverista joka haasteista ja kaikesta ylimääräisestä säätämisestä huolimatta teki kunnioitettavan suorituksen. Taputan myös itseäni olkapäälle epämiellyttävien asioiden sietämisestä ja mielentilan hallinnasta. Hyvä me <3

Kiitos FRF-K9 ja Kirsi leirin ja kokeen järjestelyistä. Kiitos meidän Levin treeniporukka ja Viron pelastuskoiraryhmä. 

Kiitos erityisesti Jonna ja Satu tuesta ja vinkeistä! Pyyteettömiä ihmisiä jotka haluavat vain että muutkin voivat onnistua <3 

Kiitos Mihkel upeista kuvista <3

Suurimmat kiitokset tietysti kuuluvat meidän omalle, aktiiviselle treeniporukalle Keski-Pohjanmaan pelastuskoirille! Eihän me oltaisi mitään ilman teitä! 

Ja kiitos kotiväelle eli Heikille tämänkin reissun mahdollistamisesta <3  Lähteminen ei aina ihan yksinkertaista minulle ole :D