Eläinavusteista nuorisotyötä
Koen olevani etuoikeutetussa asemassa kun saan yhdistää työssäni nuoret ja eläimet. Upeita nuoria, hienoja keskusteluhetkiä ja herkyyttä täynnä olevat hetket eläintilalla antavat itsellekin voimia pitkäksi aikaa.
Eläin- ja luontoalan yritykseni on ollut toiminnassa vuodesta 2020 lähtien. Tilalla asuu kanoja, ankkoja, lampaita, hevosia, kissoja ja koiria. Asiakkaina käy niin yksityisiä kuin perheitä ja ryhmiä. Suosituimmat toiminnot ovat sosiaalipedagoginen hevostoiminta, maastoratsastukset, melonta sekä eläinpihatoiminta. Tänään nuorten vierailu on osa Nuotta-valmennusta painottuen eläinavusteiseen toimintaan. Usein vierailua eläintilalla on odotettu mutta eläimet voivat myös tuoda muunlaisia tunteita pintaan kuten pelkoa, jännitystä tai surua. Tunnen olevani etuoikeutetussa asemassa kun saan työskennellä sekä eläinten että nuorten kanssa ja nähdä eläintilalla tapahtuvan muutoksen nuorissa.
Tila-auto ajaa pihaan. Koirat katsovat ikkunasta ja haukkuvat innokkaina. Autosta nousee tuttuja nuoria. Olen ollut jo pari päivää ryhmän kanssa nuorisokeskus Villa Elbassa (Nuotta-valmennus) ja tehneet jo monenlaista. Tänään on kuitenkin erilainen päivä sillä nuoret tulevat eläintilalle puoleksi päiväksi. Nuoret tervehtivät kukin tyylillään. Minulla on levollinen ja rauhallinen olo vaikka en tiedä mitä kaikkea vierailu tuo esille. Monenlaista olen nähnyt, monia tunteita, naurua, iloa, itkua, pelkoa.. Koskaan ei tiedä mitä mitä tapahtuu kun eläimet ja ihmiset tapaavat toisensa.
Nuoret nousevat autosta. Iloinen puheensorina alkaa, osa on hiljaa. Kerron tilasta ja säännöistä – olemmehan menossa eläinten kotiin eli niiden laitumelle. Hevoset syövät heiniä levollisesti ja välillä nostavat katseen meitä kohti. Yksi nuorista kysyy saako hevosta halata. "Saat toki" vastaan. Nuori kiiruhtaa mustan hevosen vierelle, halaa sitä kaulasta. Hevonen nostaa hiukan päätään heinäkasasta nuuhkaistessaan tulijaa. Hevonen huokaisee ja jatkaa syömistä. Nuoren koko olemus muuttuu. Hänen kasvonsa pehmenevät, ilme kirkastuu. Jopa hänen äänensä muuttuu. Hän liikuttaa käsiään pitkin hevosen kaulaa, selkää. Hän alkaa puhua siitä miten on lapsena viihtynyt talleilla hevosten parissa mutta muuttojen takia harrastus on jäänyt. Ja kallistakin se oli, vanhemmilla ei ollut varaa. Hän puhuu ja puhuu. Itsestään, muista, hevosista, eläimistä. Puhuu välillä minulle, välillä hevoselle. En muista tarkaan mitä hän sanoi, mutta muistan vastanneeni hänelle että eläimet eivät arvota meitä menneisyyden ja tehtyjen tekojen vuoksi. Niille tämä hetki on tärkein ja se miten sinä olet siinä nyt. Olet ystävällnen ja kohtelias, kunnioitat hevosta ja pidät siitä hyvää huolta. Tyttö jäi miettimään sanomaani ja vaikeni. Jatkoimme ryhmän kanssa ohjelmaa. Kun tuli aika lähteä, nuori alkoi pyyhkiä karvoja neuroottisen oloisena vaatteistaan. Hänen kasvonsa muuttuivat taas kovaksi, jutut muuttuivat ja ääni palautui käskeväksi. Minua suretti ja samalla olin äärimmäisen onnellinen siitä että olin saanut nähdä tuon muutoksen mitä tuo upea eläin oli nuoresta tuonut esille.
Hevosella – kuten muillakin eläimillä on luontainen kyky havainnoida ympäristön tapahtumia ja reagoida niihin. Hevosen kehonkieli on usein selkeää ja sitä on helppo oppia tulkitsemaan. Hevoset ovat myös usein väärinymmärrettyjä ja niiden kommunikointia pyritään rajoittamaan turvallisuuteen vedoten. Tottakai isojen eläinten kanssa toimiessa on omat riskinsä – niin on kaikkien eläinten kanssa. Kun hevosten elekieltä oppii lukemaan tulee toiminnasta turvallisempaa. Minun tehtävänäni ohjaajana on sanoittaa hevosten elekieltä ja toimia tarvittaessa sanakirjana.
Muutama nuori lähestyy kirjavaa ponia. Olivia-poni heilauttaa päätään vähän hermostuneesti ja tekee hännällään nopean pienen liikkeen. Pysäytän nuoret. Huomasitteko mitä poni teki? "En - tai no heilautti päätä." "Kyllä, se heilautti päätä. Huomaatteko että sillä on korvat vähän takana ja se heilutti päätään syödessään heiniä. Mitähän se sillä koittaa sanoa?" Nuoret sanovat heti että se haluaa syödä rauhassa. "Kyllä, olette ihan oikeassa ja huomasitte hyvin mitä poni meille kertoi. Eläimillä ei ole muuta keinoa kuin eleillä koittaa kertoa mitä niillä on sanottavaa" Annamme ponille tilaa syödä ja siirrymme hoitamaan muita hevosia.
Nämä tilanteet ovat arvokkaita hetkiä oppia lukemaan eläintä. Kaikille eleet eivät ole selviä tai ne on totuttu laittamaan esimerkiksi "ponimaisen" käytöksen piikkiin. Kaikki eleet ovat kuitenkin hevosen kommunikointia. Samalla voimme myös keskustella siitä mitä tunteita tämä herättää. Miltä tuntuu se, kun poni sanoo että nyt se ei halua rapsutuksia tai että kukaan tulee edes lähelle? Mitä jos vain menisimme kaikesta ponin sanomisista huolimatta sitä silittelemään ja hoitamaan? Löytyykö omasta arjesta vastaavia tilanteita jolloin joku on tehnyt jotain vasten tahtoasi tai oletko itse jättänyt huomiotta mitä toinen yrittää kertoa? Eläimet ovat hyvä väylä keskusteluyhteyteen nuorten kanssa.
Hyvinvoiva eläin tuo hyvinvointia
Kun eläin voi hyvin, on tasapainoinen ja luottaa ihmiseen, on toiminta turvallisella pohjalla. Eläimen on saatava toteuttaa lajityypillisiä tarpeitaan jotta se voi hyvin ja että se on rentu ja rauhallinen. Hevosten on esimerkiksi saatava liikkua, pureskella ja syödä heinää useita tunteja päivässä, levätä ja nauttia lauman antamasta turvasta ja sosiaalisista suhteista. Jos hevonen ei saa tyydytettyä esimerkiksi liikkumisen tai syömisen tarvetta, se voi olla arvaamaton. Se ei silloin ole ilkeä vaan sen tarpeet vain eivät ole täyttyneet näiltä osin.
Kerran yksi nuori kysyi minulta miksi minun hevoset pitävät päätä alhaalla kävellessään? Katsoin mukanamme olevaa laumaa, kaikilla hevosilla pää oli rennosti vartalon jatkeena ja ne kävellä lompsuttelivat minusta ihan normaalisti. Hämmennyin hiukan kysymyksestä sillä en huomannut hevosten kävelytyylissä mitään erikoista. Sitten tajusin. "Näin ne kävelevät kun ne ovat rentoja ja niillä on kaikki hyvin." Nuori oli nähnyt aiemmin vain pää pystyssä kulkevia, vähän hermostuneesti kulkevia hevosia.
Eläinten hyvinvoinnnista huolehtiminen on monille nuorille tärkeää. Kerron miksi hevoset syövät lähes kokoajan ja että ne lepäävät vain muutamia tunteja päivässä jolloin on tärkeää antaa niiden levätä. Päivän askareita verrataan usein omaan arkeen ja tottumuksiin ja perustarpeisiin. Tuleeko syötyä säännöllisesti, levättyä riittävästi? Hevosille tärkeää on myös lauman tuoma turva. Onko sinulla tärkeitä ja turvallisia ihmisiä ympärillä? Eläinten kanssa ollessa voi harjoitella monia tunne- ja käytännön taitoja.
Yksi nuori jäi pihan ulkopuolelle seisoskelemaan. Hän ei halunnut osallistua ja se on meillä täysin sallittua. Jokainen osallistuu sen mitä haluaa ja mikä hyvältä tuntuu. Hoidimme muun ryhmän kanssa hevosia ja sivusilmällä huomasin miten ulkopuolelle jäänyt nuori tuli istumaan terassin portaille. Hän istui selin meihin muihin mutta tuli silti pihalle. Pian yksi kissoistani lähestyi tätä nuorta silittelyjen toivossa. Sosiaalinen ja sylissä viihtyvä Liisu-kissa istahti nuoren viereen, puski nuoren kylkeä päällään ja katsahti nuoreen. Nuori kääntyi katsomaan kissaa ja käsi nousi silittämään kehräävää Liisua. Hyvy levisi hänen kasvoilleen. Minä huokaisin ja hymyilin.
Myös maaseudun rauha on usein vaikuttavaa. Hiljaisuus, luonnon äänet, tuoksut, värit.. Elämä kaupungissa voi olla hektistä ja puhelin vaatii huomiota. Eläimen lähellä sen sijaan tuo monille mielihyvää, vähentää stressiä ja auttaa keskittymään hetkeen. Eläimet eivät kysele ja utele. Ne hyväksyvät sinut sellaisena kuin olet taustasta huolimatta. Ne näkevät sinut mahdollisuutena.
Istuimme ryhmän kanssa terassilla. Eläimet oli ruokittu, lounaaksi tehdyt hampurilaiset syöty. Aurinko lämmitti toukokuisena päivänä. Oli kaunista, lämmintä ja hiljaista. Yksi nuori huokaisi että tämmöistä ei ole kaupungissa. Olin hetken hiljaa, odotin jatkaako hän vielä. "Voidaanko vain jäädä tänne eikä koskaan tarvitsisi mennä kaupunkiin takaisin?
Ja minä totesin hiljaa että niimpä.
Työskentelen osa-aikaisesti Nuorisokeskus Villa Elbassa Nuotta-koordinaattorina ja siinä työssä saan yhdistää nuorisotyön ja eläinavusteisen työn.
- Kaija-